Kuva Lauri Valtanen, editoinut Otto Kouvonen.


KESÄTEATTERI

Mäntysuopaa ja metsämansikoita kuvaa aikaa, jolloin Suomi oli vielä Suomi, miehet miehiä ja naiset naisia. Iskelmät kuunneltiin radiosta, marjat poimittiin metsästä ja myymäläauto kävi kahdesti viikossa. Pyykit pestiin käsin, eikä tietenkään vahingoitettu vesistöjä. Eletään siis 1960-70- lukujen taitetta, aikaa jolloin mennyt ja tuleva, vielä vähän vastentahtoisesti, paiskasivat kättä.

Viiden naisen porukka on mattopyykillä. Juuriharjat heiluu, vesi loiskuu ja juttu lentää kun Sipilän kartanon mattoja jynssätään puhtaiksi. Paljon on pestävää myös menneessä. Sodanmelskeiset vuosikymmenet ovat piirtäneet jälkensä jokaisen nuoruuteen, teinityttö Tuulaa myöten. Hänelle rempseiden työläisnaisten tarinat tarjoavat varsinaisen elämän oppitunnin. Elämän kirjopyykkiä pestään raa´asti mutta rakkaudella. Ja kun naiset oikein päästävät kielenkannat irti, lingotaan ilot ja surut sellaiseen huumoripyöritykseen, että kylmäksi ei jää kukaan.

Hulvattomalla aikamatkalla on oppaana Erkki Soinisen esittämä kaiken kokenut Olga-mummo, huutolaislapsena elämänsä aloittanut oman aikansa maahanmuuttaja. Hänen matkassaan mennyt, tuleva ja tuonpuoleinen yhdistyvät hämmästyttävällä tavalla.

Mäntysuopaa ja metsämansikoita on kunnianosoitus naisille, joita ilman Suomi ei olisi noussut kehitysmaasta vauraaksi sivistysvaltioksi. 

Näytelmän on käsikirjoittanut kesäteatterin ohjaaja Jori Halttunen.